FIAn päätös siirtyä standardeihin moottoriohjausjärjestelmiin on tervetullut muutos formula ykkösiin. Autoista tulee vaikeampia ajaa, ja kuljettajan merkitys lisääntyy selvästi.
Jotkut saattavat pitää muutosta huonona koska se muka vie lajilta "hi-tech"-statusta, mutta asia voi olla päinvastoin: Moottoriohjausjärjestelmissä ei nykyisen tietotekniikan aikakautena ole mitään ihmeellistä. Samanlaisia järjestelmiä on mahdollista rakentaa mihin tahansa sarjavalmisteiseen henkilöautoon. Eli ne eivät nykymittapuun mukaan ole millään lailla hi-tech:iä. Ainoa asia mikä niissä on erikoista sarjavalmisteisten autojen järjestelmiin nähden, on säätämisen optimointi ja sekin perustuu ennenkaikkea kokeiluihin ja kokemukseen. Toki ohjelmat ovat monimutkaisia, mutta ei tietotekniikkamielessä millään lailla mullistavia.
Sen sijaan järjestelmien standardointi voi johtaa toisenlaiseen, oikeasti hi-techiin kehitykseen: Kun autoista tulee vaikeampia ajaa, niin insinöörien on keksittävä jotain millä inhimillisiä virheitä voidaan minimoida. Aktiivijousitus tuli aikoinaan käyttöön tällaisesta syystä. Painon siirtymisestä johtuva kallistelu ja aerodynaamisen pidon muutokset auton kiihtyvyyden suhteen vaikeuttivat kuskin työtä. Aktiivijousituksella pyrittiin siihen että painon siirtyminen vaikuttaisi auton käyttäitymiseen mahdollisimman vähän, ja tavallaan kuljettajan roolia tahdottiin keventää.
Frank Williams on joskus sanonut että hänelle kuski ei merkitse mitään, vaan hän on pikemminkin välttämätön paha. Frank on sanonut pyrkivänsä aina tekemään puhtaasti teknologian avulla sellaisen auton jolla voi voittaa kuka tahansa. Williamsin ylivoima kaudella -92 puhui vahvasti tämän mielipiteen puolesta.